lauantai 28. kesäkuuta 2014

Mitä tekemistä Raamatulla on ihmisoikeuksien kanssa?


Bloggasin viimeksi ajatusmallista, jonka mukaan uskovien ei pitäisi yrittää vaikuttaa lainsäädäntöön uskonsa pohjalta. Tämän filosofian mukaan kristilliset arvot kuuluvat seurakuntaan, mutta maallisen valtion tulee antaa mennä suuntaansa. Perusteluna on, että kristillistä etiikkaa ei voi odottaa ei-kristityiltä. 

Väitin, että näkemys ei kestä loogista tarkastelua, koska se tarkoittaisi käytännössä välinpitämättömyyttä ihmisten hyvinvoinnista. Toki täysin kristillistä utopiaa ei voi toteuttaa. Sisäinen poliitikkoni on ilmeisesti herännyt, koska en malta olla kirjoittamatta lisää aiheesta.

Emme varmastikaan hahmota, millainen valtiomme todella olisi, jos kaikki kristilliset vaikutteet, jotka sen ovat rakentaneet, otettaisiin pois. Antiikin aikaa, johon kristinusko saapui Jeesuksen synnyttyä ihmiseksi, on ihailtu renessanssista asti. Ei se nyt niin hehkeää ollut. Elämä tuolloin oli monesti hyvin vaikeaa, jos ei sattunut olemaan hyvin toimeentuleva mies. Harva oli.

Juutalainen/kreikkalainen/roomalainen kulttuuri, johon Uusi testamentti kirjoitettiin, sisälsi monia ihmisoikeusongelmia. Kun puhun juutalaisuudesta, on hyvä muistaa, että ajan juutalainen elämäntapa sisälsi paljon piirteitä, jotka olivat ihmislähtöisiä, eivätkä peräisin Vanhan testamentin ilmoituksesta. Vanha testamentti on samaa jumalallista ilmoitusta kuin sen täydentävä Uusi testamentti. Juuri tämän ilmoituksen tähden ihmisoikeustilanne oli juutalaisuudessa kuitenkin osin pakanakulttuureja parempi. Juutalaiset olivat Jumalan erityisesti valitsema kansa ja ovat edelleen.

Katsotaan hieman muutamia antiikin ajan sosiaalisia ongelmia ja Raamatun kantaa niihin. Mainitut raamatunkohdat ovat esimerkkejä, eivät suinkaan ainoita, joissa kyseisiä aiheita käsitellään.


Kakarat pois tieltä?


Lapsella ei ollut minkäänlaista sosiaalista asemaa. Köyhemmissä pakanaperheissä, vaikka ei juutalaisuudessa niinkään, hylättiin usein vastasyntyneitä minne sattuu.

Raamatun vastaus:

Jeesus otti lapset luokseen ja siunasi heitä, vaikka opetuslapset eivät olleet kiinnostuneita merkityksettömien henkilöiden huomaamisesta. Jeesus teki lapsista jopa esimerkillisiä, mikä oli outo näkemys kuulijoille.

Mark. 10:13-16 (ote)
"13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia,
14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta."

Lastenkasvatuksessa kehotettiin hylkäämään liian rajut keinot.

Ef. 6:4
"Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."


Naiset kyykkyyn?


Naisen asema oli alistettu. Juutalaisten kesken asian olisi pitänyt olla toisin, sillä heidän hallussaan olleen ilmoituksen mukaan Jumala oli luonut miehen ja naisen tasaveroisiksi Jumalan kuviksi. Juutalaiset oppineet miehet halveksivat syvästi naiseutta ja heidän tiedetään kiittäneen säännöllisesti Jumalaa siitä, että eivät olleet naisia. Naisen todistuksella ei ollut oikeudessa mitään arvoa. Naisella ei ollut mahdollisuutta koulutukseen, ellei hänen miehensä halunnut opettaa hänelle jotakin. Sekä juutalaisessa, kreikkalaisessa että roomalaisessa kulttuurissa aviomiehellä oli periaatteessa rajaton valta puolisoonsa.

Raamatun vastaus:

Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia.

Luuk. 24:1-11 (ote)
"9 Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille.
10 Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille,
11 mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä."

Naiset saivat hengellistä opetusta ja olivat aktiivisia toimijoita alkuseurakunnassa miesten rinnalla, jopa johtajuudessa.

Room. 16:1-23 (ote)
"1 Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija.
2 Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle."

Paavali arvosteli tapaa, jolla ajan perheen pää hallitsi vaimoaan ja perheettään kuin yksinvaltias. Tämän sijaan aviomiestä kehotettiin kohtelemaan puolisoaan rakkaudella. Ajatus molempien puolisoiden alistumisesta toistensa tahtoon oli vallankumouksellinen.

Ef. 5:21-33 (otteita)
"21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen."
"28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään."


Rasismi normina?


Juutalaiset halveksivat usein voimakkaasti pakanakansojen jäseniä, vaikka heidät olikin kutsuttu valoksi näille. Rooman valtakunnassa laki suojasi vain kansalaisia, mutta alisti muita. Tosin kansalaisuuden saattoi ostaa, jos oli tarpeeksi rikas.

Raamatun vastaus:

Jeesus oli läheisissä yhteyksissä samarialaisiin, jotka olivat juutalaisten eniten halveksima kansa.

Joh. 4:1-42 (ote)
"7 Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."
8 Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.
9 Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa."


Köyhät riistoon?


Vanhatestamentillinen Mooseksen laki koetti torjua köyhyyttä niin paljon kuin mahdollista. Ohjeet eivät menneet perille, vaan juopa köyhien ja rikkaiden välillä leveni ajan mittaan. Rikas papistokin saattoi jopa suoranaisesti riistää huono-osaisia. Jeesuksen aikana kaduilla oli joukoittain kerjäläisiä. Rooman valtakunnan vähävaraisimmat tuomittiin pienistä syistä raipparangaistuksiin, kaivoksiin pakkotyöhön, leijonien eteen tai ristiinnaulittavaksi. Orjuus oli hyvin yleistä; Rooman valtakunnan talous suorastaan perustui sille.

Raamatun vastaus:

Jeesus kutsui seuraajiaan auttamaan köyhiä.

Luuk. 12:33
"Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan."


Kristinusko toi edistystä


Kristinuskon leviäminen on tuonut Euroopan elinolosuhteisiin paljon hyvää, vaikka Raamatun ihanteiden toteutus onkin ollut epätäydellistä ja osin hidasta. Jotta edistys on voinut tapahtua, on kristillisten periaatteiden täytynyt päästä esille myös valtion tasolla.

Kristinuskon vaikutuksen näemme helposti vertaamalla yleisesti edellä mainittujen ongelmien tilannetta kristillisillä ja ei-kristillisillä alueilla. Esimerkiksi monissa muslimimaissa naisen asema on tälläkin hetkellä huomattavasti huonompi kuin se oli Euroopassa 1800-luvulla. Kaikki tietävät, mitä ateismipohjaisen kommunismin omaksuneissa maissa tapahtui ja tapahtuu edelleen. Mielenkiintoisena huomiona mainittakoon, että Israelin valtio on nykyään Lähi-idän ainoa demokratia ja ihmisoikeudet siellä ovat paljon paremmassa kunnossa kuin ympäröivissä maissa. 

Vaikka jotkut haluavat ajatella valistuksen, sekulaarihumanismin tai työväenliikkeen piilevän länsimaiden edistyksen takana, on perusteltua väittää kristinuskon olleen siinä olennaisin tekijä. On syytä myös erottaa kristittyjen historiassa tekemät virheet ja kristinuskon nimissä ajoittain tapahtunut sorto Raamatun todellisesta sanomasta. Ilmoituksen ydin menee meiltä usein ohi, aivan kuin oli tapahtunut myös antiikin ajan juutalaisuudessa.

Olisiko Raamatun opettamia periaatteita todellakin pitänyt edistää vain seurakunnan keskellä?

Ajatus, jonka mukaan kristinuskon arvoja ei tulisi ajaa valtiollisesti, on kestämätön katsoessamme elinolojen kehitystä, jota tuskin kukaan haluaa tapahtumattomaksi. Raamattu on selkeästi kiinnostunut kaikkien ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Tehtävämme on kesken ja osittain jopa valumassa takapakkia. Valiten, mitä ajamme valtiollisesti ja mitä odotamme vain kristityiltä, meidän pitäisi edistää Raamatun ihanteita myös poliittisesti.

Kristillinen politiikka ei ole tuomitsemista eikä kristillisen etiikan täydellisen omaksumisen vaatimusta. Raamattu ei kehota kristittyjä tuomitsemaan niitä, jotka eivät usko. Usko ja monet eettiset valinnat ovat kunkin omia ja jokainen kantaa niistä myös vastuun.

Matt. 7:1
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." 


Vielä Wilberforce


William Wilberforce oli kristitty, joka ajoi parlamentaarisesti orjakaupan lakkauttamista 1700-1800-lukujen taitteen Englannissa. Hänestä on tehty loistava elokuva nimeltä Amazing Grace. Pitkän väännön jälkeen orjakaupan kieltävä laki hyväksyttiin. Entä jos Wilberforce olisi meinannut, että sekulaari valtio menköön suuntaansa?



Lähteitä:
Nikkanen: Sukupuolisuus, seksuaalisuus ja Jumalan tahto (artikkeli Suomen Viikkolehdessä 25/14)
Flaceliere: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa
Keener: The IVP Bible Background Commentary
Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa
Saarisalo: Raamatun sanakirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti