maanantai 11. maaliskuuta 2013

Joku vapauttaa taakoista


Olen lukenut Victor Hugon teosta Kurjat (Les Miserables). Seuraava lainaus on mielestäni koskettava. Se ja siihen liittämäni raamatunpaikat puhukoot puolestaan. Lainaus on tilanteesta, jossa pikku Cosette on pakotettu hakemaan vettä lähteeltä ja hän kohtaa ensimmäisen kerran hyväntekijänsä Jean Valjeanin.


"Hänen katseensa sattui ämpäriin, joka oli hänen edessään. .. Hän tarttui sen sankaan molemmin käsin. Hän jaksoi töin tuskin nostaa ämpäriä.
..
Sitten hän ponnisti kaikki voimansa, otti taas ämpärin käsiinsä ja alkoi urhoollisesti kulkea eteenpäin. Onneton, epätoivoinen raukka ei kuitenkaan voinut olla ääneen huokaisematta:
Voi hyvä Jumala sentään!”
Samalla hetkellä hän tunsi äkkiä, ettei ämpäri enää painanut ollenkaan. Käsi, joka hänestä tuntui olevan suunnattoman suuri, oli tarttunut sankaan ja nosti sitä voimakkaasti. Cosette katsahti ylös. Suuri, musta hahmo kulki hänen rinnallaan ihan suorana pimeässä. Siinä oli mies, joka oli lähestynyt häntä takaapäin ja jonka askeleita hän ei ollut kuullut. Mies oli sanaakaan sanomatta tarttunut ämpärinsankaan.
..
Mies puhutteli häntä. Hän puhui vakavalla, hiljaisella äänellä:
'Lapseni, tämä taakka on sinulle liian raskas.'
Cosette kohotti päätänsä ja vastasi:
'Niin on, herra'.
'Annas tänne', jatkoi mies, 'niin minä autan sinua kantamaan.'
Cosette päästi ämpärin irti. Mies alkoi kävellä hänen vierellään."
Victor Hugo: Kurjat I (WSOY 1954), s. 282, 283, 287


Ps. 81:7
Minä poistin taakan hänen harteiltaan, päästin hänen kätensä irti kantokorista.”

Matt. 11:28
Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti